Sielunpeili, lokakuu 2012
Kun valintana on mielenrauha
Teksti ja kuvat: Marjo-Kaisu Niinikoski
Mitä tapahtuu, kun kaksi naista päättää heittäytyä oman sisäisen totuutensa käyttöön? Ainakin siitä syntyy kirja. Annetaan mielenrauhan ohjaaja Aira Sahakankaan ja kustannustoimittaja Minna Vuorion kertoa.
”Minä en tiedä yhtään mitään”
Ajatus kirjan teosta syntyi alun perin pari vuotta sitten, kun eräs asiakkaani kysyi minulta, milloin julkaisen kirjan. Samaan hengenvetoon hän tarjoutui sen kustantajaksi.
Viime kevättalvella yksi ystäväni puolestaan kertoi minulle, että hän on aina halunnut kirjoittaa kirjan. Hän oli Minna.
Ajattelin, että nyt, kun minulla oli valmiina jo kirjan kirjoittaja ja kustantaja, miksen voisi lähteä sitä toteuttamaan.
Matkan varrella mieleeni nousi useita erilaisia ideoita. Päällimmäisenä oli ajatus siitä, että en halua tehdä tähän maailmaan enää yhtään tietokirjaa. Sen sijaan halusin tehdä kirjan, jonka avulla lukija voi antaa mielestään pois asioita.
Eli kyseessä olisi tyhjentämisen ja vapauttamisen kirja eli itseterapiakirja.
***
Yhtenä päivänä mieleeni välähti, että enhän minä voi kirjoittaa kenestäkään muusta kuin itsestäni. Olin opiskellut jo useamman vuoden Ihmeiden Oppikurssia, joka myös tähtää siihen, että ihminen työstää omaa mieltään ja vapautuu vanhoista ajatusmalleistaan.
Miten siis olisin voinutkaan tehdä kirjaa mistään itseni ulkopuolella olevasta.
Valintana mielenrauha perustuu dialogeihin, joita olen käynyt kanavoinnin avulla oman sisäisen totuuteni kanssa. Se kuvaa mielenmuutosprosessiani, joka ajoittuu joulukuun 2008 ja kesän 2012 välille.
Keskustelujen aihepiirit vaihtelevat arkisista asioista syvästi henkilökohtaisiin ja kipeisiin kysymyksiin. Aiheina ovat muun muassa työ, alkoholi, raha, sitoutuminen, parisuhde, kuolema, suhtautuminen kehoon ja vanhemmuus.
Kirjan tarkoitus on antaa yksinkertainen ja käytännöllinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen pyytää apua. Ja sitä myös saa.
Kirja toimii siis esimerkkinä Ihmeiden Oppikurssin käytäntöön soveltamisesta. Haluan korostaa, että tämä ei ole minun kirjani, vaan totuuden kirja kaikille niille, jotka haluavat vapauttaa omaa mieltään.
Minä olen vain antanut esimerkin siitä, mitä totuuden kanssa työskentely voi saada aikaan.
***
Kun Minna tuli remmiin maaliskuun lopulla, kirjaprojekti alkoi edetä vauhdilla. Minna soitti minulle yhtenä aamuna ja kysyi, onko minulla tallessa yhtään kanavointia, jossa puhutaan rahasta.
Vastasin hänelle, että yksilökanavoinneistani sellainen löytyy. Samalla löytyi luonnollisella tavalla myös kirjan sisältö, joka koostuu 12 eri kanavoinnista.
Omien henkilökohtaisten asioitteni levittäminen kirjan sivuille nostatti minussa ensialkuun pintaan pelkoja. Ensimmäinen peloistani liittyi siihen, että minustahan tulee ihan suojaton, jos avaan koko sisimpäni kaiken maailman edessä.
Ego käytti tilaisuutta hyväkseen. Saatoin herätä yöllä miettimään, mitä muut ajattelevat minusta luettuaan kirjan. Tai sitä, että minulta menee kokonaan arvo, kun ihmiset huomaavat, miten tyhmiä kysymyksiä olen dialogeissa esittänyt.
***
Lopulta kuitenkin mieli muljahti ylösalaisin ja sisältäni nousi ihan toisenlainen ajatuskuvio. Hoksasin, että paljastaessani koko elämäni minulla ei ole enää mitään salattavaa tai pelättävää, joten olen vapaa.
Kun puhuin asiat mielestäni pois kanavoinnissa, ne olivat kipeitä ja hävettäviä, mutta kun sain niihin ymmärryksen, ne vapautuivat minusta. Nyt ne eivät enää kosketa minua.
Oivalsin myös, että kun annan kanavointini kirjalle ja lukijoille, pystyn luopumaan myös siitä, että kanavoinnit olisivat jotenkin minun yksityisomaisuuttani.
Prosessin mukana mieleni vapautui ihan uudella tavalla. Koko egon arvomaailma romahti, ja koin, että minussa tapahtui aitoa nöyrtymistä.
Luovuin tarpeestani lisätä kirjaan omia pohdintojani, joita olin kirjoittanut kanavointien jälkeen. Hyväksyin, että kyseessä ei ollut sittenkään minun kirjani, joten siihen ei myöskään tarvittu minun tietämistäni tai jälkipuintejani. Silti oli hyvä, että kirjoitin ne auki itseäni varten.
Tärkeintä on se, että kirja jättää tilaa lukijan omille tuntemuksille ja mahdolliselle prosessille, jonka lukeminen voi hänessä käynnistää.
***
Kirjan punaisena lankana on anteeksianto. Olen tietoisesti harjoittanut sitä elämässäni jo yli kymmenen vuotta, mutta kirjantekoprosessi syvensi ymmärrystäni siitä entisestään.
Kirjoitankin kirjan alkulehdillä näin: ”Tämä maailma opetti minua pyytämään anteeksi toisilta. Minä opin pyytämään anteeksi itseltäni. Annan anteeksi itselleni, että olen vuosikausia tuominnut ja syyllistänyt itseäni jos jonkinlaisista asioista. Se on aivan tarpeetonta ja se saa aikaan mielessäni rakkaudettomuuden, joka ei ole minun todellinen olotilani.”
Ennen tätä kirjaa olin yrittänyt tietää asioita. Olin yrittänyt oppia hyväksi ohjaajaksi ja pyrkinyt osaamaan Ihmeiden Oppikurssin.
Kirjaprosessin seurauksena eteeni tulikin täysi tyhjyys. Koin pääseväni nollatilaan, jossa oivalsin, että hyvänen aika, näinkö yksinkertaista kaikki on: minun ei tarvitsekaan tietää mitään!
Kun suostuin menemään egoni kanssa nollaksi, totuus alkoi paljastua kuin itsestään. Se on ainoa tila, jossa totuus voi ohjata minua, sillä minä en tiedä oikeasti yhtään mitään. Minä vain luulen tietäväni.
***
Kokemuksesta seurasi valtava helpotuksen tunne. Mielen vapautumiseen eli rauhaan ei voi pyrkiä väkisin, eikä sitä voi millään tavoin pakottaa.
Se on prosessi, joka tarvitsee jokaisen kiven kääntämisen itsessä. Se tarkoittaa jokaisen ajatuksen havaitsemista, sen kyseenalaistamista ja näkemistä uudella tavalla eli ei enää menneen kokemuksen kautta.
Kirja kysyykin, olisiko mahdollista hyväksyä yksinkertaisuus? Se, ettei tarvitse tavoitella mitään. Ei tarvitse yrittää mitään eikä ihannoida mitään.
Ydin mielenrauhaan ja vapauteen ovat vain oma kokemus ja sen katsominen uudella tavalla. Se on avun saamista arjessa eli sitä, ettei tarvitsekaan pohtia yksin, vaan voi antautua pyytämään apua.
Anteeksianto on juuri sitä, että uskaltaa päästää irti menneisyyden kokemuksista ja uskomuksista, joiden varaan on rakentanut oman tekominänsä.
En väitä, että se olisi aina helppoa. Välillä itkettää ja jopa raivostuttaa, sillä ego tekee kaikkensa, jottei se joutuisi uhatuksi.
Itse olen pyytänyt apua ja vastauksena saanut mielenrauhan. Ja ymmärryksen siitä, että suurin pelkomme on meissä itsessämme oleva rakkaus.
Kertonut: Aira Sahakangas
*Kirjallisuutta: Minna Vuorio, Aira Sahakangas: Valintana mielenrauha – keskustelutuokioita totuuden kanssa (Ars Vivendi, 2012)
*Kirjan dialogeissa ja jutussa viitattujen kanavointien kanavana on toiminut Lea Tikkala. *Oheiskirjallisuutta: Ihmeiden Oppikurssia (Foundation for Inner Peace, Era Nova Publishing Oy, 2002.)