Tarinani

Olen kulkenut omia polkujani ja elänyt omia teattereitani tutkiakseni,mitä maailma ja elämä oikein ovat. Elin ”oikein” ja ”väärin”, kokeilin kaikkea mahdollista. Ihmettelin, että mikään elämäntapa ei tuottanut minulle syvää tyytyväisyyttä sisimmässäni. Väsyin ”pelaamiseen ja kaupankäyntiin”. Väsyin miellyttämiseen.Muistan ajatelleeni, että ihan sama mitä muut ajattelee, mutta en jaksa enää tätä esittämistä. Noin 20 vuotta sitten aloin kyseenalaistaa, voisinko itse vaikuttaa omaan olooni, vai onko se vain lääkäri, joka minut voi hoitaa kuntoon. Tiesin, että en ollut sairas. Tiesin, koin ja tunsin, että minun oma ajatteluni vaikuttaa olooni.

Aloin kiinnostua ajatuksista ja niiden vaikutuksesta olotilaani. Aloin kyseenalaistaa kaiken mahdollisen tässä maailmassa ja ohjauduin sitä kautta Työtaidon ja elämänhallinnan koulutukseen, jossa jonkin verran ymmärrykseni lisääntyi. Löydettyäni Ihmeiden Oppikurssin sain mieleeni rauhan, koska tässä kirjassa on selkeästi kuvattu, mikä minun pelkoni saa aikaan ja kuinka voin itse valita ja löytää oman totuuteni ja rauhan.

IOK pelotti minua alkuun. Kuvittelin sen olevan jokin uusi uskonto. Päätin kuitenkin ottaa selvää siitä kirjasta, että pitääkö havaintoni paikkansa. Luettuani sitä enemmän huomasin, että se on kaikkea muuta kuin uskonto: se nimenomaan vapauttaa minut kaikista uskonto- ja uskomuspeloistani (tarkoitukseni ei ole vähätellä mitään uskonnon muotoa, koska jokaisella meillä on oma polkumme).

Muistanajatelleeni lapsena, että olisi tosi siistiä olla vaan siten, ettei mikään minua ”hetkauttaisi” omassa mielessäni. Jossain elämäni vaiheessa hyvinkin pitkään, ajattelin olevani hullu, kun tuommoisia ajattelin. Minunhan täytyy olla silloin tunnoton, jos en tunne mitään oloja, kuvittelin. Elinkin elämääni sellaiseen kokemukseen, missä mikään ei tuntunut miltään. En antanut arvoa itselleni enkä muille. Minä näin vain pelkkää katkeruutta ja rakkaudettomuutta ja turrutin tunteeni.

On täysin mahdollista valita pelko eli rakkaudettomuus, mutta siitä ei seuraa rauha. Sain ilokseni huomata, että on mahdollista myös valita toisinkin ja löytää sisimmässään rauha. Kun valitsin rauhan, minua eivät enää pyörittäneet vanhat tuntemukset ja muodot, nyt sain vain olla ja antaa muidenkin olla. Vuosia havainnoin ajatuksiani ja puhuin ristiriitoja ja pelkojani mielestäni pois. Opin myös valitsemaan mielessäni ajatukseni toisin ja pikkuhiljaa mieleni alkoi vapautua rauhaan ja iloon.

Oli upea huomata ja oivaltaa vihdoinkin se, että minä itse teen kaiken olemiseni itselleni. Ei ympäristö tee minulle huonoa oloa. Jos huonon olon haluan, se on minun oma valintani. Sitä vain niin helposti haki ympäristöstä syyllisen, ettei tarvinnut katsoa, että minustahan tämä ajatus ja kokemus lähtivät. Alkuun myös kuvittelin, että asioille pitää löytyä syy ja mielellään syyllinen, jotta minä voisin olla uhri. Onneksi hyvin pian huomasin, että siitä ei ole kysymys, sillä kukaan ei ole syyllinen mihinkään.

Ajan myötä hoksasin, että jos minä en vapauta tätä oloa itsestäni, niin olen jatkuvassa epämiellyttävässä olossa. Siksi minulle olikin suurin lahja huomata, että joka hetki teen päätökseni itse siitä, millaisella ololla olen. En myöskään syyttänyt itseäni siitä, että olin valinnut huonon olon, vaan kiitin, että olin tullut näkeväksi siitä ja nyt voin valita ajatukseni toisin.


Yksi uskomukseni oli, että kuvittelin jonkun toisen saavan minusta pahan olon pois. Nyt ymmärrän, että se ei ole mahdollista. Se toinen voi kyllä omista motiiveistaan yrittää miellyttää minua ja ”hoitaa” minusta olon pois, mutta ei se mihinkään katoa, lisääntyy vain. Minun on itse annettava ja puhuttava pelkoni pois ja siihen minä tarvitsin kuuntelijan, joka kuuli minua, eikä reagoinut ongelmiini. Se mahdollisti vapautumiseni.

On vain yksi tie mielenrauhaan. Antaa mielenrauha itse itselle. Kuvittelin myös, että joudun luopumaan elämässäni jostain, jos haluan iloa ja mielenrauhaa. Tämän asian ymmärsin täysin väärin. Oli asioita joita en enää halunnut tehdä, koska ne eivät tuottanut minulle iloa. Todellisuudessa maailma avautui aivan uudella tavalla ja mahdollisuudet vain lisääntyivät, kun olin vapauttanut mielestäni pelkoja ja esteitä.


Nyt sallin itselleni monia asioita, joita en ennen sallinut. Ei siis ole tarkoitus rajoittaa omaa elämää, vaan kyse on siitä, että tekee ilolla, ilman syyllisyyttä ja vailla pelkoa. Valitessani uuden ajattelumallin egoni alkoi odottaa, että olen jonain päivänä ”valmis” ja niin kai luulin useasti olevanikin, kunnes tuli ”takapotkuja” ja rankaisin niistä itseäni. Todellisuudessa ne eivät olleet mitään takapotkuja. Pian huomasin, että ehdottoman tärkeää on olla johdonmukainen eikä missään tilanteessa suostua rankaisemaan itseään, koska joka päivä elämä nostattaa uusia menneitä kokemuksia pois annettavaksi ja valittavaksi toisin. Minä olen valmis joka hetkessä ja niin olet sinäkin, mutta on vain oma valinta valitseeko oman Totuutensa vai menneet kokemukset. Alkuun totuuden valinta oli vaikeaa, mutta harjoitellessani sitä aloin vähitellen erottamaan olotilassani sen mitä olin valinnut.

Nyt tajuan että elämä on annettu minulle vapautumistani varten ja maailma on kulissi, jossa voin elää täysillä ja kohdata jokaisen esteen ja ärsykkeen pois annettavaksi. Tänään ajattelen sitä, miten kiitollinen olen itselleni, kun rohkenin valita oman ajatteluni pohjalta uudenlaisen suhtautumisen itseeni ja maailmaan. Tänään mielessäni on rauha ja kiitollisuus. Suurella kiitollisuudella saan tehdä tätä työtäni ohjaamalla jokaista halukasta samanlaiseen mielen vapauteen. Nyt minä saan työssäni olla kuuntelija ja saan olla reagoimatta toisen ihmisen ongelmiin, joka mahdollistaa hänelle sekä minulle vapautumisen ja rauhan. Kiitos siitä.

Kiitollisena nyt-hetkessä.

Aira 18. marraskuuta 2015