Rakastuminen on vapautta
Terve.
Terve.
Mitäs se terveys olikaan?
Mielen vapautumista.
Juuri näin. Vain sitä terveys todella on, että mielestä vapautuvat huolet pois. Silloin kun on ristiriidassa, ei voi olla varmuudessa ja siksi on tärkeää päästää ristiriita pois. Muodolla ei ole merkitystä, vaan sisällöllä; että päästää huolen pois.
Sain kokemuksen, kun puolisoni joutui pahan oloni kohteeksi. Sanoinkin hänelle, että älä lähde tähän minun kuviooni. Ei sitä toivo muuta kuin, että toinen kestäisi oloni niin, että ei lähde pelkoon mukaan.
Koska se vain lisää pelkoa päästää irti.
Kyllä! Tajusin, että mitään muuta maailmassa ei enempää kaipaa, kuin ihmistä, joka kuuntelee ja hyväksyy sellaisena kuin on.
Juuri siitä on kysymys. Ja jokainen sitä tarvitsee. Silloin kun peloltaan vihdoinkin jotain mennyttä päästää irti. On halu, ettei tule tuomituksi, kun on jo itsensä tuominnut. Äärettömän viisasta, kun sanoit että älä lähde tähän mukaan. Mutta että saanhan vain puhua pois. Siksi, että se poistaa esteet.
Ai, mikä poistaa esteet?
Silloin, kun ei yksinään pääse tuskasta ja uskaltautuu: ”Että minua ei tuomita. Että vaikka sanonkin, minut hyväksytään”, niin se poistaa esteet niin, ettei tuska enää olekaan pelottavaa. Ettei sinua hylätä.
Joo. Tapahtuiko vapautumista, vaikka mieheni menikin siihen pelkoon?
Sinätiedät sen itse. Jäitkö syyllisyyteen, vai tuliko anteeksiannettua?
Olin hetken syyllisyydessä, mutta nyt tuntuu, että olisin antanut anteeksi.
Juuri näin, sinä annoit itsellesi mahdollisuuden antaa sen anteeksi. Ja silloin kun sinä annat anteeksi, silloin hänkin voi katsoa sitä, että sattuuhan sitä pienessä maailmassa kaikennäköistä. Ei se kohdentunut häneen. Juuri näin pyhä ihmissuhde alkaa muodostua vähitellen.
Kyllä. Puolisoni haluaisi olla enemmän lähekkäin ja halata, miksi minä en halua? Miksi olen rakastunut julkisuuden henkilöön? Onko se joku pakokuvio?
Sinä pelkäät rakkautta menneisyyden kokemuksiesi kautta. Pelkoa, että hylätään. Ja juuri se, rakkauden osoituksen torjunta - unelmissaan voi olla, mutta sen läheisen kanssa pelkää tulla hylätyksi. Kun katsoo sitä asiaa syvemmin. Taistelee itsensä kanssa, että kaikki olisi neutraalia. Ettei vain tulisi syyllistetyksi tai hylätyksi.
Sitäkö se on?
Jokaisella on se menneisyyden kokemuksien kautta.
Haluaisin olla rakastanut. Mitä on olla rakastunut?
Ja mitä on olla rakastunut? Se on sitä, ettei näe itsessä eikä kenessäkään muussakaan minkäänlaista virhettä.
No tuntuuko se miltään?
Mitäs arvelet?
Kun avasit tuota neutraalia, niin kyllä minä olen tehnyt itseni neutraaliksi.
Ei ole vapaa. Kun kysyit, miltä se tuntuu, niin se on vapautta. Vapautta jokainen hetki, kun ei ole pelkoa ja saa olla sellainen kuin on. Ja sitähän rakkauden pelko on: ei uskalla, koska on tottunut ehtoihin. Että rakkaus pitää lunastaa. Se on hänen osoituksensa hyväksynnästä. Eikö se ole aika hullua, että hyväksynnän torjuu?
Mitä tarkoitat?
Hänen osoituksensa, että hän hyväksyy sinut, teit sitten mitä tahansa. Niin eikö se ole aika hullua torjua se hyväksyntä?
On.
Ja pysyä pelossa. Menneisyyden muistoissa.
Kyllä. No, tämäkö on ollut alusta lähtien minun ja puolisoni suhteessa? Enhän minä häneen niin sanotusti rakastunut. En uskaltanut kokea tunteita häntä kohtaan.
Pelko, pelko. Ja kuitenkin on turva.
Joo, näin se menee.
Sinä olet vain tottunut siihen, että sinun pitää ansaita kaikki. Mutta tarvitseeko ansaita? Vaan antaa vapauden olla koko ajan. Vapaus on nimenomaan sitä, että se on vailla menneisyyden pelkoa, sen tuomia ehtoja ja pelkoja. Entä jos hyväksynhänen halauksensa, olenko kiikissä?
Joo, ahdistaa. Mutta kiikissä mihin?
Omaan pelkoonsa. Sinähän olet vapaa ja varmuus on jokainen hetki niin valitessasi.
Kyllä.
Näin ne nousevat eri muodoissaan. Mutta kun kaikki on anteeksiannettu, jokainen ihmissuhde on kiitollisuutta, syvää rauhaa, kaikenkattavaa hyväksyntää. Katso lopputulosta, ei menneisyyttä, koska siellä on vielä se syyllisyys, millainen sinä olit. Rakkautta ei tarvitse ostaa, sitä ei tarvitse anella, sen saa vain hyväksyä.
KIITOS.