Rakkauden esteet valoon

Sielunpeili 7 / 2016

Kuvat ja teksti: Merja Kiviluoma

Mielenrauha on jo sinussa.

Mielenrauha on anteeksiannon matka itseen. Tällä matkalla ihminen voi antaa kaikkien rakkauden esteiden nousta uudelleen katsottavaksi armeliaisuudessa. Valoon tultuaan ne haihtuvat. Näin sanoo Aira Sahakangas.

Aira Sahakangas kertoo olevansa diplomikuuntelija, joka tarjoaa asiakkailleen mielenrauhan tilan, purkaa omat kokemuksensa pois rakkauden tieltä. Hänen mukaansa rakkauden esteiden on hyvä nousta uudelleen katsottavaksi. – Ristiriidat haihtuvat, kun näen, että ne eivät ole totta. Kun valitsija valitsee totuuden, hän saa mielenrauhan, Aira kiteyttää ja viittaa myös Ihmeiden oppikurssin sanontaan: "En milloinkaan ole poissa tolaltani siitä syystä kuin luulen.

Ei rauhaa etsimällä

Mielenrauha ei löydy etsimällä, enemmänkin päinvastoin. Kun ihminen lopettaa etsimisen ja antautuu nyt-hetekeen, hän kokee rauhan lisääntyvän välittömästi. – Mielenrauha on siis puhdas nyt-hetki, joita eivät peitä menneet kokemukset tai huomisesta murehtiminen. Mielenrauha on meissä jo valmiina, sitä ei tarvitse mistään löytää. Rauha paljastuu, kun ihminen purkaa pois ristiriitansa rauhan tieltä. Tänä päivänä ihmisillä on paljon ristiriitoja.

Aira Sahakangas kokee niistä vapautumisen tapahtuvan niin, että ne antaa pois, todelliselle itselleen. Tämä on yhteistyön matka minun ja todellisen minän välillä. Joskus jään vielä ”selästäni kiinni ristiriitaan”, kuten tapaan sanoa, mutta menen aina purkamaan sen heti pois. Ei ole väliä mikä arjessa on ärsyttänyt, sen purkaminen eli pois puhuminen hyväksynnän mielentilassa palauttaa mielenrauhan, hän kertoo. Aira itse tekee tämän Lea Tikkalan luona Pornaisten RauhanRannassa. Lea antautuu todellisuutensa käytettäväksi, jolloin hänen kauttaan on mahdollisuus keskustella oman lempän sisäisen totuutensa kanssa.

Armeliaisuuden matka

Mielenrauhaa ei voi suorittaa. Sahakankaan mukaan on vain nöyrryttävä itsensä edessä näkemään, että mikään omista kuvitelmista ei ole totta. – Välillä se tuntuu pettymyksenä, mutta Jumalan kiitos että näin on, koska pettymysten täytyykin nousta, jotta siitä voidaan vapautua. Pettymystä on täytynyt edeltää odotus, joka tilannetta on ohjannut. Ja odotus on aina menneisyyden kokemus eli ego.Sahakangas selvittää, että meissä oleva egominä eli pelkominä on syntynyt pelon maailmaan. Pelon tehtävä on ohjata ajatuksemme etsimään mielenrauhaa itsemme ulkopuolelta, mikä ainoastaan ylläpitää ja vahvistaa pelkoa eli ristiriitaa. – Pelko eli ristiriita ei halua sinun oivaltavan, että sinulla on jo mielenrauha. Näin siksi, että tunnistaessasi tämän pelko menettää voimaansa. Sinä hetkenä, kun etsiminen loppuu, et enää vahvista pelkoa, koska sinussa elää jo todellinen tieto. – Kyseessä on armeliaisuuden matka itseen, Sahakangas sanoo, ja viittaa myös tällä nimellä kulkeviin viikonloppukursseihinsa.

Etsimisen loppu

Sahakankaan mukaan koko mielenrauhan ydin on siis siinä, että ihminen lakkaa mielessä tapahtuvasta etsimisestä. – Etsiminen on egon temppu ja se pitää ihmistä fokusoituneena jonnekin ulkopuolelle. Ihmeiden oppikurssi sanookin egosta, että se etsii muttei löydä. – Ego antaa ymmärtää, muttei koskaan ymmärrä antaa. Ulkopuolella ei ole ketään auktoriteettia, joka mielenrauhan antaisi. Auktoriteetti on sisällämme. Tällä kohden voidaan puhua mielenrauhasta, mutta myös Jumalasta, rakkaudesta, intuitiosta, totuudesta - mitä nimitystä siitä halutaankaan käyttää. Etsimisen loppu on antautumisen alku - ja sekin mielentila. – Silloin kun itse aloin oivaltaa tätä asiaa, lopetin etsimisen ja lakkasin yrittämästä miellyttää maailmaa ja olla hyvä ihminen.

Pelon mieli uskottelee ihmiselle, että hän on arvoton.

– Niin kauan kun ihminen etsii, pelko analysoi ja painaa vihalla ristiriidat mielensä sisälle eikä ihminen silloin kyseenalaista maailmaa. Rauha lähtee siis siitä, että henkilöllä on halu muistaa olevansa arvokas eikä hän usko maailman tulkintaa itsestään - eikä omaa tulkintaansa maailmasta, pohtii Sahakangas.

Tunnekuona esille

Meillä on ihmisinä aikamoinen jäämä tunnekuonaa ja mieleen painuneita menneisyyden kokemuksia, jotka vakuuttavat meille pelon todellisuutta ja elämämme arvottomuutta. – Vihat, katkeruudet ja kaunat saavat nousta pintaan. Minun tehtäväni on antaa ne ns. Pyhälle Hengelle eli omalle Todellisuudelleni. Ne on nähtävä ja koettava, vaikka ne tuntuisivatkin tuskallisilta ja ahdistavilta, jopa välillä helvetiltä.

Tunteisiin ei tarvitse jäädä ”möyrimään”, vaan voi mielessä pyytää apua. Sahakankaan mukaan tunteiden kohtaaminen on parhaimmillaan silloin, kun on halukas näkemään tilanteen toisin mielessään. Silloin henkilö ei enää niele vihaansa eikä etsi tästä maailmasta mitään, mikä toisi ns. onnellisuuden. – Olemme tähän asti käyttäneet arkemme niin, että olemme vihalla nielleet pelot, koska emme ole tienneet muuta tapaa. Sitten kun et enää halua niellä pelkoa, alatkin arjen avulla sallia näiden kokemusten nousemisen pintaan eli päivänvaloon, hän sanoo.

Roskat roskiin

Aira vertaa tunnekuonaa roskaan, joka on havaittava. Voin laittaa roskan roskikseen vain silloin jos suostun katsomaan sitä.

Ihmeiden Oppikurssikin rohkaisee käytännössä vain katsomaan asioita, ei tekemään niille mitään. Sen jälkeen ne annetaan pois. Tämä poikkeaa olennaisesti perinteisen psykoterapian mallista, jossa taas pyritään ratkaisemaan asiat mielen avulla. – Kurssi jo johdanto-osassa sanoo, että meissä on jo rakkaus. Ei siis tarvitse oppia rakastamaan muita tai itseä, vaan antaa pois esteet rakkauden tieltä. Siksi on tärkeätä pysähtyä eli lakata etsimästä eli antautua, toistaa Sahakangas. – Jos minä olen rakkauden esteet pelon ajatuksina ”tallentanut” mieleeni, minun tehtäväni on myös ne ”deletoida” sieltä pois. Rakkauden esteitä vastaan taistelu tekee niistä vain todellista ja tuska lisääntyy. – Egon temppu on sekin, että kun kielteisiä tunteita alkaa nousta esille, alamme syyllistää itseämme niistä, ikään kuin niitä ei saisi meillä enää olla. Ego haluaakin sitoa syyllisyydellä ja sitä kautta pitää hallinnan itsellään.

Valinnan matka

Tämäntyyppinen työskentely on yksinkertaista, muttei aina helppoa. – Kun synnymme pimeään sokeaan maailmaan, pelon mielentilassa silmämme näyttävät valhetta, korvamme kuulevat valhetta ja tunteemme kokevat valhetta. Näitä olotiloja ei tarvitse tuomita, analysoida tai vahvistaa. Ne tulee vain katsoa ja todeta, että nämä eivät ole totta.

Hyvin usein analysoimme ja kaivamme asioiden syitä vaikkapa lapsuudestamme. – Aikoinani itsekin kaivoin syitä tuskaan menneisyydestä. Löysinkin niitä, mutta viha oikeastaan vain kasvoi. Silloin tajusin, että täytyy olla jokin muu tapa käsitellä niitä. Ihmeiden oppikurssin kautta Aira on ymmärtänyt että viime kädessä syyllisiä ei edes ole. Vain pelon kokemus on jäänyt mieleemme. Ja siitä voi päästää irti. – Annetaan silti näiden olojen nousta. Kysytään, onko tämä Jumalan mielestä totta. Ei? Ei sitten minunkaan mielestäni. Päivittäin heräämme siis valitsemaan ja muistamaan, kumpi minussa on totta. Sisimmässäni oleva Jumala on puhdas viattomuus. Etsimisen loputtua alkaa siis valinnan matka arjessa. Silloin myös arjesta tulee lahja, sillä se käytetään toisin kuin ennen. – Arjen tehtävä on oikeastaan vain nostaa reaktioina menneisyyden kokemukset uudelleen katsottavaksi. Niitä katsotaan vapaudella yhdessä Jumalan eli sisimmässäni olevan viattomuuden kanssa. Vain näin voi tunnistaa mielenrauhan kaiken takana, sanoo Aira Sahakangas.

Valintana mielenrauha

Aira Sahakangas, 54, asuu Pornaisissa. Hän on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, Soinista. Airalla on aviopuoliso ja yksi 15-vuotias tytär. Puoliso löytyi aikoinaan Pornaisista.– Etsin Pornaisista taloa, mutta löysinkin miehen, jolla oli ihana tontti ja jonka kanssa rakensimme talon yhdessä, hän kertoo. Silti tärkeimmät asiat ovat Airalla edelleen henkisissä arvoissa, mielenrauhaa ei ulkonainen voi korvata. Jo lapsena Aira mietti siskonsa kanssa tulevaisuutta. – Sisko kysyi minulta, millaisen miehen haluaisin aikuisena ja minkälaisessa talossa halusin asua. Minua eivät tällaiset asiat kiinnostaneet, vaan jo tuolloin mietin, miksi me täällä maailmassa ylipäänsä olemme. Tätä siskonikin ihmetteli.

Täytyy olla jokin muu vaihtoehto

Airalle oli kuitenkin lapsena jo selvää, että hänestä tulee ompelija. Hän hakeutui ammattikouluun, vaikkei varsinaisesti koulunkäynti kiinnostanutkaan. Hänestä tuli ompelija ja ompelun opettaja. Ensimmäinen opettajan työpaikka löytyi Järvenpäästä, jossa hän työskenteli nuorten parissa yli 15 vuotta. – Koulumaailmassa huomasin, että nuoret naiset ovat elämässään aika hukassa. Useat heistä käyttivät masennuslääkkeitä eikä heitä voinut vähempää koulunkäynti kiinnostaa. Sen he kyllä myös ilmaisivat. Airan oli helppo olla nuorten kanssa, mutta hän väsyi siihen, että opiskelijoita piti ”uhkailla” tai ”kiristää”, jotta heidät saisi motivoitumaan opiskeluun. – Ajattelin, ettei koulun kuuluisi olla opiskelijoille näin raskasta pakkopullaa. Samalla näin heissä oman nuoruuteeni ja sen, kuinka maailma pyrkii ohjaamaan meitä ”pakolla”. Totesin, että täytyy olla jokin muukin vaihtoehto.– Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että olin väsynyt omaan ristiriitaani. Sehän on lopulta ainoa johon voimme väsyä.

Ongelmat omassa mielessä

Aira lähti yksityiseen työnohjauksen ja työssäjaksamisen koulutukseen. Siellä hän oivalsi miten ajatuksilla voi vaikuttaa mielentilaan. Opetus oli hyvin realistista eikä siellä puhuttu uskonnoista tai energioista. – Siellä minutkin laitettiin tarkistamaan omia mielipiteitäni. Siellä piti kysyä: onko esimerkiksi toista ihmistä koskeva mielipide totta vai olenko itse ”mielenvikainen”. Koulutuksessa tunnistettiin se, että ainoa ongelma on omassa mielessä. – Siellä ei kuitenkaan osattu antaa sitä pois, vaan etsittiin syytä, joka lisäsi tuskaa. Eihän syy ollut hävinnyt mihinkään, se oli vain saanut erilaisen ajatuksen muodon. ”Joku muu” mitä Aira oli kaivannut, tuli tunnistetuksi. – Ajatuksen voima lähti viemään minua tätä muuta kohti. Kun koulumaailmassa joku nuori haistatteli, minulla nousi kiukku, tajusin, että se on minun mielessäni. Aloin purkaa olojani vessassa, aina kun ne nousivat. Tein näin kerta toisensa jälkeen, vuosien ajan. Aira saattoi myös herätä yölläkin itkemään vanhoja kokemuksiaan pois. Tätä kautta hänelle palasi rauha. – Seuraavana päivänä kun menin mieleni rauhan voimalla kouluun, ongelma oli hävinnyt ja kyseisen oppilaan kanssa meni kaikki hyvin. Minulle oli siis syntynyt halukkuus ratkaista asioita jollain muulla tavalla kuin vihalla, syyllisyydellä ja pelolla.

Kukaan ei parane yksin

Tämän tapaista sisäistä työtä Aira teki koulumaailmassa 2004-2008, kunnes mukaan tuli Ihmeiden oppikurssi. Aira alkoi käydä Lea kautta puhuvan todellisuuden kanssa Tikkalan kanavoinnissa RauhanRannassa ja antoi yhä enemmän rakkauden esteitä pois. – Näin sen, että kaikki ristiriidat ovat vain omassa mielessä, ja voin valita rauhan antamalla ristiriidat pois. Aloin tajuta, että tämä onkin mielen maailma eikä tekojen maailma. – Oma rauhani vaikutti myös oppilaisiin, sillä hekin alkoivat vapautua. Viimeisessä ryhmässäni oli 14 oppilasta, ja odotettavissa oli, ettei yksikään heistä valmistu. 12 heistä valmistui, muut kaksi olivat äitiyslomalla. Suurin osa heistä lakkasi käyttämästä masennuslääkkeitä kolmannen vuoden jälkeen, selvittää Aira. Ihmeiden oppikurssissa sanotaankin: ”Kukaan ei parane yksin”. Aira antoi oppilailleen vaihtoehdon lääkitykselle: purkaa pois tunteensa avoimesti.– He lakkasivat pinnaamasta. He lakkasivat suorittamasta asioita minulle, opettajalleen ja alkoivat tehdä asioita itselleen. Se antoi heille uuden motivaation.– Kun minä aloin antaa rakkauden esteitä pois, se heijastui muihinkin. Viimeisenä vuonna en kokenut edes olevani opettaja. Muutuin opettajan ja auktoriteetin rooleista ohjaajaksi, joka kysyikin oppilailta: mitä sinä haluat itsellesi tehdä, Aira muistelee.

Purkupaikkana muille

”Keskustelutuokioihin totuuden kanssa” perustuvat myös Aira Sahakankaan Valintana mielenrauha -kirjat. Niissä hän kuvaa ihmisille yhteisiä teemoja avoimen rohkeasti seksuaalisuudesta alkoholismiin, hyväksikäytöstä ihmissuhdeongelmiin. – Niistä tuli itseterapiakirjoja, jotka toimivat ihmisten elämässä heidän omassa kotonaan. Kirjoissa on ongelmiin vastaus, jonka totuutemme antaa. Vastaus on kaikille sama, koska olemme yhtä ja samaa totuutta.– Ne ihmiset, jotka ovat vielä selästään kiinni ristiriidoissa, ottavat usein yhteyttä minuun, jolloin olen heidän kuuntelijansa, sanoo Sahakangas ja viittaa myös yritykseensä AS-Keskustelutuokiot.– Tehtäväni on olla diplomikuuntelija ihmisille, jolloin he voivat kuulla omaa sisintään eli omaa mielenrauhaansa. Ainoa tehtäväni on huolehtia siitä, että omassa mielessäni on rauha ja annan todellisuuteni käyttää tarvittaessa suutani. En ryhdy omalla egollani analysoimaan ihmisten kokemuksia. Työni on siis olla tekemättä mitään omalla ego-mielelläni, Aira sanoo, mutta toteaa, ettei se olisi mahdollista, ellei hän olisi itse purkanut arjen avulla nousseita menneisyyden kokemuksiaan jo vuosien ajan.– Kaikissa meissä on viattomuus eikä kukaan toista paranna. Syvimmiltään ihmisen oma viattomuus puhuu ja vastaa omiin kysymyksiinsä.

Aira Sahakangas on ensimmäinen Suomessa joka on perustanut yrityksen Ihmeiden oppikurssin pohjalle.Lisätietoja: as-keskustelutuokiot.fi/Aira Sahakangas on diplomikuuntelija, joka on tehnyt syvän armeliaisuuden matkan itseen.

*– Ydin mielenrauhaan ja vapauteen on vain oma kokemus ja sen katsominen uudella tavalla. Se on avun saamista arjessa; sitä, ettei tarvitsekaan pohtia yksin, vaan voi antautua pyytämään apua, sanoo Aira Sahakangas.

*Keskustelutuokiossa on tila puhua ja avata omia kokemuksia ja saada niihin uudenlainen vapauttava kokemus.

*Tämä maailma opetti minua pyytämään anteeksi toisilta. Minä opin pyytämään anteeksi itseltäni, sanoo Sahakangas.*Ihmeiden oppikurssi on eräs tie kotiin. Se opastaa näkemään, että kaikki ongelmat ovat ihmisen omassa mielessä.

*Valintana mielenrauhaValintana mielenrauha kirjat kuvaavat mielenrauhan ohjaaja ja luennoitsija Aira Sahakankaan mielen muutoksen prosessia alkaen 2008-2012. Kirjat antavat yksinkertaisen ja käytännöllisen esimerkin siitä, ristiriidoista voi päästää irti puhumalla ne pois.

”Et voi löytää mielenrauhaa ulkopuoleltasi.””Meillä on uskomus, että Rakkaus minut hylkäsi. Jokainen on erehtynyt.””Kun ihminen lopettaa etsimisen ja antautuu, hän kokee rauhan lisääntyvän välittömästi.”