Miksi kirjat syntyivät?
Yhteistyössä Todellisuuteni kanssa, joka on jokaisen sisimmässä
Nämä kirjat eivät ole minun kirjoittamiani, vaan ne ovat olleet avun lähteeni. Kirjoissa olevat keskustelut Todellisuuteni kanssa on purettu kanavoinneissa tallennetuista äänitteistä. Minä olen näissä kirjoissa osallisena päästämässä irti ongelmistani.
Kaikki alkoi minun tuskastani. En enää jaksanut taistella pelkojeni ja ristiriitojeni kanssa. Olin halukas katsomaan pelkojani anteeksiannon kautta. Koko prosessi kertoo halukkuudesta anteeksiantoon.
Kirjojen syntyminen on ollut yhteistyötä Todellisuuteni kanssa. Minä päätin kokeilla, ja Totuus auttoi, sillä jokaista autetaan oivaltamaan, jos hän on siihen halukas. Tämä on ollut yhteistyötä, jonka joka ainoa meistä tulee tekemään ennemmin tai myöhemmin.
Kuten Ihmeiden Oppikurssin johdannossa todetaan: ”Tämä on Ihmeiden Oppikurssi. Se on pakollinen kurssi. Vapaaehtoista on vain se, milloin suoritat sen.”
Vapaa tahto ei tarkoita sitä, että voisi määritellä opetussuunnitelman. Se tarkoittaa vain, että voi valita, mitä haluaa opiskella tiettynä ajankohtana.
Kurssin johdannon toteamus ei tarkoita sitä, että kirjan lukeminen itsessään on pakollista, vaan sitä, että elämässä tulee eteen tämän kirjan viitoittama polku. Kaikilla on sama tehtävä, eli anteeksianto itselle ja menneille kokemuksille.
Pakko tarkoittaa ainoastaan sitä, että jokaisen kohdalla tuska tulee lopulta niin suureksi, että ei enää jaksa syyllistää, itseään eikä muita. Ainoa tie on silloin anteeksianto, eikä sekään ole pakollista. Silti kukaan ei voi unohtaa, että on kokenut rakkautta, ja siksi sitä niin syvästi kaipaa.
Jos haluaa löytää armeliaisuuden itseä ja muita kohtaan, ainoa tie siihen on anteeksianto. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kykenee antamaan anteeksi heille, joita kohtaan on tuntenut vihaa ja katkeruutta. Samalla antaa myös itselle anteeksi. Vapaaehtoista on se, milloin päättää jättää tuskan tien, sillä anteeksianto ja armo vievät kärsimyksen pois ja sulattavat kovimmankin jään.
Jos tietää armosta pelkästään teoriassa, mutta ei osoita sitä käytännössä, armoa ei ole. On vain syyllisyys. Ei ole väliä sillä, syyllistääkö itseä vai läheisiä. Syyllisyys asuu pelon puolella, jolloin siellä oleva kieltäytyy uskomasta, että ”minäkin voin kokea rakkautta jota olen aina kaivannut”.
Maailma syntyi ajatuksesta, puutteesta ja pelosta. Ajatuksesta paeta Jumalan rakkautta, etsiä piilopaikka Jumalalta. Meillä on uskomus, että Rakkaus hylkäsi minut. Olemme erehtyneet. Maailman ainoa tarkoitus on ihmissuhteiden paraneminen. Se tapahtuu jokaisen itsen kautta siten, että näkee veljensä Kristuksen silmin.
Elämän tarkoitus on antaa anteeksi hylkäämisen kokemukset. Sen, miten on itsensä hylännyt ja itseään riistänyt, kun ei ole tiennyt muusta. Kun on halunnut vain selvitä maailmassa eikä ole tiennyt, että se ei ollutkaan lopullinen koti. Kun ei ole vielä ymmärtänyt, että on olemassa armon maailma, kiitollisuuden maailma, ilon maailma.
Nämä kirjat ovat itseterapiakirjoja, joita lukemalla ja käytännössä elämällä jokaisella on mahdollisuus saavuttaa mielenrauha. Kirjat ovat arjen käytännön kirjoja. Ja juuri arjessa, jokaisessa hetkessä tapahtuu valinta, herää halukkuus katsoa vihdoinkin oman Todellisuutensa kanssa tilanteita, eikä enää yrittää yksin analysoida ja ”jotenkin” selvitä päivästä toiseen.
Anna itsellesi mahdollisuus muistaa viattomuutesi. Sen löydät tästä kirjasta käyttöön otettavaksi. Se ei tarkoita, että sinun pitäisi opetella jälleen uusi rooli, vaan vihdoinkin voit saada ymmärryksen nähdä itsesi täydellisenä juuri nyt.
Nämä itseterapiakirjat ohjaavat lukijaa myös ymmärtämään Ihmeiden Oppikurssia ja ohjaamaan omaan sisimpään. Kirjojen lähde on sama kuin Ihmeiden Oppikurssissa.
Alhaalla oleva uutinen: Ultra-lehti 1/2017