Siellä, missä on ongelma, siellä on ratkaisu.
Terve.Tiedätkö mitä?
No?
Siellä, missä on ongelma, siellä on ratkaisu. Mutta pelossa sitä ratkaisua ei näe, koska pohtii ja pohtii. Se tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että jokaisessa ongelmassa on mahdollisuus katsoa laajemmin, kuunnella ja ymmärtää, ottamatta kantaa. Antaa ongelman ajatuksen tyhjentyä mielestä pois. Silloin ratkaisu alkaa häämöttää ja näin se tulee yhä valoisammaksi.
Ala vain tyhjentää, niin kaikki ongelmasi tulevat ratkaistuiksi.
Kuuluuko näitä surun ja tuskan tilanteita tulla edelleen vai voinko olla ilman niitä? Ymmärrän, että ne ovat vanhoja muistikuvia, jotka tulevat ulos. Mutta tarvitseeko minun niitä niin sanotusti päästää pois tai mennä siihen oloon?
Katsopas, suru tulee siellä ajassa jokaiselle vähän väliä. Kysymys on siitä, että sinä vain annat kaiken tapahtua. Kun sinä alat torjua surua pois, alat taistella itseäsi vastaan. Ja näin sinä alat kysellä kyselemästä päästyäsi; ”Miksi minulle vieläkin tuli tämä suru?” Eikö niin?
Joo, kyllä.
Silloin sinä mittaat itseäsi, että sinun täytyisi jo ymmärtää ja tietää. Sallisitko siinä hetkessä katsoa siten, että mittaako Jumala sinua muuta kuin täydellisellä rakkaudella? Näin ei sinunkaan tarvitse mitata eikä yrittää päästä siitä mahdollisimman nopeasti pois. Vain ainoastaan havahtua, antaa sen olla ja mennä.
Se on pelkästään ja ainoastaan menneisyyden kipujen irtipäästämistä. Kun sinä alat mitata niitä, menet menneisyyden kipuun ja pidät sitä totena. Se on ymmärtämättömyyttä silloin, kun se tapahtuu. Sinä et tiennyt mitään muuta keinoa ja tapaa. Ja näin rankaiset itseäsi täysin tarpeettomasti yrittämällä päästä siitä ja pitämällä sen pahana. Ei ole pahaa eikä hyvää, on vain oikeamielisyyttä ja väärämielisyyttä. Väärämielisyys on rakkaudettomuutta itseäsi kohtaan nyt-hetkellä olevassa ymmärryksessä. Älä siis torju sitä, vaan katso sitä lempeästi uutena mahdollisuutena muistaa jälleen, miten rakas minulle olet. Eikös se tuo sinulle vapauden ja lohdun?
Kyllä. Eli antaa surun tulla, kun on tullakseen.
Jos se tulee, niin se myös menee pois. Sillä ainoastaan syyllisyydellä sinä alat sitä tarkkailla. Ja onko syyllisyys Jumalan mielessä totta?
Ei ole.
Se ei siis voi olla totta sinun todellisessa mielessäsikään. Jokaiselle siellä ajassa se on luopumista luopumisen perään - kunnes ei enää tarvitse luopua, vaan olla kiitollinen.
Tämä helpotti. Olen miettinyt, että ohjaanko ihmisiä ryhmissäni jotenkin väärin, kun heitä itkettää ja surettaa ja he jäävät välillä oloihin. Pelkään, että kidutan heitä?
On hyvin tärkeää, että päästät pois kaiken mikä vaivaa. Sallitko muistaa, mitä itsellesi on tapahtunut?
Mitä tarkoitat?
Tarkoitan sitä, miten sinä vuosien varrella uskalsit päästää vähitellen enemmän ja enemmän pois.
Kyllä.
Muistatko vielä miten siellä ajassa Harryn ja Lean kotona jokainen kerta itkit?
Kyllä.
Tekivätkö he silloin väärin, kun sinua itketti?
Eivät.
Kiduttivatko he sinua?
Eivät todellakaan!
Nyt sinulla on aivan sama tilanne. Katsos, sinä et voi keneltäkään ottaa pois. Sinun tehtäväsi ei ole ottaa keneltäkään mitään pois. Sillä silloin sinä menet itse siihen ongelmaan ja pidät sen rajoittuneena ja voimassa olevana.
Aivan.
Muista aina, kun mieleesi tulee tämä asia. Muista oma kokemuksesi; kidutettiinko sinua siellä ryhmässä, jossa sinä itkit ja tyhjensit pois?
Se oli parasta, mitä voi olla. Kerrankin oli tila, missä uskalsi päästää oman pelkonsa ja tuli silti hyväksytyksi.
Näin ryhmässäsi, ollessasi ohjaustyössäsi lempeässä ymmärryksessä, annat heille saman kokemuksen. Ei tarvitse hävetä, kun päästää pois.
Aivan.
Ethän sinäkään hävennyt – aika ajoin kyllä – mutta pääsit häpeästä pois, kun sait kokemuksen, että kukaan ei arvioinut sinua.
Kyllä.
Kaikki ryhmät olisivat turhia, jos lähtisit arvioimaan, mitä toinen päästää pois. Kaikkien unien ketjussa kenelläkään ei ole kokemusta siitä, mikä on jokaisen oma, erilainen kokemus. Ja kokemus voidaan aina muuttaa, mutta vain armeliaisuudessa.
Kyllä. KIITOS.