Tarinani

Olen kulkenut omia polkujani ja näytellyt ”omia teattereitani” tutkiakseni, mitä maailma ja elämä oikein ovat.

Elin ”oikein” ja ”väärin”, kokeilin kaikkea mahdollista. Ihmettelin, miksi mikään elämäntapa ei tuottanut minulle tyytyväisyyttä sisimmässäni. Väsyin ”pelaamiseen ja kaupankäyntiin”. Väsyin miellyttämiseen. Muistan ajatelleeni, että ihan sama, mitä muut ajattelevat, minä en jaksa enää tätä esittämistä.

Noin 20 vuotta sitten aloin kyseenalaistaa, voisinko itse vaikuttaa omaan olooni vai onko se pelkästään lääkäri, joka voi hoitaa minut kuntoon. Tiesin, että en ollut sairas. Tiesin, koin ja tunsin, että minun oma ajatteluni vaikuttaa olooni.

Aloin kiinnostua ajatuksista ja niiden vaikutuksesta olotilaani. Aloin kyseenalaistaa kaiken mahdollisen tässä maailmassa. Ohjauduin sitä kautta Työtaidon ja elämänhallinnan koulutukseen, jossa ymmärrykseni kasvoi jonkin verran.

Vasta löydettyäni Ihmeiden Oppikurssin (IOK) sain mieleeni rauhan. Kurssissa on kuvattu selkeästi kaikki se, mitä pelko saa aikaan ja miten voin itse valita ja löytää oman totuuteni ja rauhan.

Alussa IOK pelotti minua. Kuvittelin sen olevan joku uusi uskonto. Päätin kuitenkin ottaa selvää kirjasta. Luettuani Kurssia enemmän huomasin, että se on kaikkea muuta kuin uskonto. Päinvastoin se nimenomaan vapautti minut kaikista uskonto- ja uskomuspeloistani (tarkoitukseni ei ole vähätellä mitään uskonnon muotoa, koska jokaisella meillä on oma polkumme).

Muistan ajatelleeni lapsena, että olisi tosi siistiä elää siten, ettei mikään ”hetkauttaisi” minua. Jossakin elämäni vaiheessa ajattelin jopa olevani hullu, kun tuommoisia pohdin. Jos en kerran tuntisi mitään, minunhan täytyisi olla tunnoton, kuvittelin. Elinkin elämääni tavalla, jossa mikään ei lopulta tuntunut miltään. En antanut arvoa itselleni enkä muille. Minä näin vain pelkkää katkeruutta ja rakkaudettomuutta ja turrutin tunteeni.

On täysin mahdollista valita pelko eli rakkaudettomuus, mutta siitä ei seuraa rauhaa. Sain ilokseni huomata, että on mahdollista myös valita toisinkin ja löytää sisimmässään rauha. Kun valitsin rauhan, minua eivät enää pyörittäneet vanhat tuntemukset ja muodot. Nyt sain vain olla ja antaa muidenkin olla. Vuosia havainnoin ajatuksiani ja puhuin ristiriitoja ja pelkojani mielestäni pois. Opin myös valitsemaan ajatukseni toisin. Pikkuhiljaa mieleni alkoi vapautua rauhaan ja iloon.

Oli upea huomata ja vihdoinkin oivaltaa, että minä itse teen kaiken itselleni. Ei ympäristö tee minulle huonoa oloa. Jos pahan olon haluan, se on minun oma valintani. Sitä vain niin helposti haki ympäristöstä syyllisen, ettei tarvinnut katsoa, että minustahan tämä ajatus ja kokemus lähtivät.

Alkuun myös kuvittelin, että asioille täytyy löytyä syy. Ja mielellään myös syyllinen, jotta minä voisin olla uhri. Onneksi hyvin pian huomasin, että siitä ei ole kysymys, sillä kukaan ei ole syyllinen mihinkään.

Ajan myötä oivalsin, että jos minä en vapauta tätä oloa itsestäni, niin olen jatkuvassa epämiellyttävässä olotilassa. Siksi minulle olikin suurin lahja huomata, että teen joka hetki itse päätökseni siitä, millaisella tuulella olen. En myöskään syyttänyt itseäni siitä, että olin valinnut huonon olon, vaan kiitin, että olin tullut näkeväksi siitä. Nyt voisin valita ajatukseni toisin.

Yksi uskomukseni oli, että kuvittelin jonkun toisen saavan minusta pahan olon pois. Nyt ymmärrän, että se ei ole mahdollista. Toinen voi kyllä omista motiiveistaan käsin yrittää miellyttää minua ja ”hoitaa” minusta pahan olon pois, mutta ei olo mihinkään katoa, lisääntyy vain. Minun on itse annettava ja puhuttava pelkoni pois. Siihen minä tarvitsin kuuntelijan, joka kuuli minua eikä reagoinut ongelmiini. Se mahdollisti vapautumiseni.

On vain yksi tie mielenrauhaan. Se on mielenrauhan antaminen itse itselle.

Kuvittelin myös, että joudun luopumaan elämässäni jostain, jos haluan iloa ja mielenrauhaa. Tämän asian ymmärsin täysin väärin. Oli asioita, joita en enää halunnut tehdä, koska ne eivät tuottanut minulle iloa. Todellisuudessa maailma avautui aivan uudella tavalla, ja mahdollisuudet vain lisääntyivät, kun olin vapauttanut mielestäni pelkoja ja esteitä.

Nyt sallin itselleni monia asioita, joita en ennen sallinut. Ei siis ole tarkoitus rajoittaa omaa elämää, vaan kyse on siitä, että tekee ilolla, ilman syyllisyyttä ja vailla pelkoa. Valitessani uuden ajattelumallin egoni alkoi odottaa, että olen jonain päivänä ”valmis”. Niin kai luulin useasti olevanikin, kunnes tuli ”takapotkuja”, joista rankaisin itseäni. Todellisuudessa ne eivät olleet mitään takapotkuja.

Pian huomasin, että on ehdottoman tärkeää olla johdonmukainen eikä missään tilanteessa suostua rankaisemaan itseään, koska elämä nostattaa joka päivä uusia menneitä kokemuksia pois annettaviksi ja valittaviksi toisin.

Minä olen valmis joka hetkessä. Ja niin olet sinäkin. On vain oma päätös, valitseeko oman Totuutensa vai menneet kokemukset. Alkuun totuuden valinta oli vaikeaa, mutta harjoitellessani sitä aloin vähitellen erottamaan olotilassani sen, mitä olin valinnut.

Nyt ymmärrän, että elämä on annettu minulle vapautumistani varten. Maailma on kulissi, jossa voin elää täysillä ja kohdata jokaisen esteen ja ärsykkeen pois annettavaksi.

Tänään olen kiitollinen itselleni siitä, että rohkenin valita oman ajatteluni pohjalta uudenlaisen suhtautumisen itseeni ja maailmaan. Tänään mielessäni on rauha ja kiitollisuus. Suurella kiitollisuudella saan tehdä tätä työtäni ohjaamalla jokaista halukasta samanlaiseen mielen vapauteen.

Nyt minä saan olla työssäni kuuntelija ja olla reagoimatta toisen ihmisen ongelmiin. Se mahdollistaa vapautumisen ja rauhan sekä hänelle että minulle. Kiitos siitä.

Kiitollisena nyt-hetkessä.

Aira