Menneisyys ei voi erottaa minua enää Jumalan Rakkaudesta
Menneisyys ei voi erottaa minua enää Jumalan Rakkaudesta
Terve.
Terve.
Katsopas, niin kuin minä olen aikaisemmin sanonut, ne vanhat kokemukset tulevat ja menevät. Yhä enemmän ja enemmän ne vain tulla tupsahtavat ja menevät saman tien pois. Siksi niille ei tarvitse rakentaa alttaria. Kaikki kokemuksesi vain ja ainoastaan menneisyydestä reagoivat, pompahtavat pintaan. Eikä minkään muun vuoksi kuin sen, että laitetaan niitä pesukoneeseen, vertauskuvalliseen sateeseen. Annetaan niiden vain mennä menojaan kiinnittymättä niihin vanhoihin kokemuksiin. Kun reagointi tulee, niin se on vain vanha muisto, vanha pelon kokemus, johon ei enää tarvitse reagoida.
Sinä saat valita sen joka hetki. Joka hetki. ”Menneisyys ei voi erottaa minua enää Jumalan rakkaudesta”. Eikös ole yksinkertainen? Ei siinä ole syyllisyyttä. Ei siinä ole kuin nyt-hetki. Ja sen hyväksyminen, että Jumala on sinua ikuisesti rakastanut eikä koskaan rangaissut.
Pura vaan ihan kaikki pois, etteivät ne enää reagoisi ja kasvaisi.
Ollessani ryhmässä, jossa oli niin paljon rakkautta, minulle nousi sellainen kokemus, jossa koin syyllisyyttä siitä, että minä en tehnyt parastani, kun Jeesus ristiinnaulittiin. Tämä on ihan outo ajatus, mutta kuvaan sen niin kuin se nousee.
Voiko siihen, mikä oli Isän ja Pojan tahto, kukaan vaikuttaa – yhteiseen päätökseen?
Ei voi.
Ja näin ne ovat reagointeja sieltä kaukaa, kaukaa, rangaistuksen lähteiltä. Sallisitko ajatella niin, että ne saavat sieltä kaukaisuudesta lähteä kaikki pois?
Joo, kyllä minä sallin.
Katsos, itse asiassa: Mitään ristiinnaulitsemista ei edes tapahtunut – kivun kautta. Ei minkäänlaisen kivun. Mieli, joka on syyllinen, mielenjatkeessa eli kehossa on kauna ristiinnaulitsemiseen, että se olisi rangaistus. Eihän se voi olla rangaistus. Se oli vain yksi pelon värikäs leikki. Sen sisältö oli vain ilakoida pelolla ja kärsimyksellä. Mutta ristiinnaulitsemisessa ei ollut minkäänlaista kipua, koska ei ollut syyllisyyttä. ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät haavoittaessaan itseään”. Se, joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Kun tämä asia tulee sinun mieleesi, niin muista: Vain ylösnousemuksella oli merkitys.
Selvä. Avaatko minulle sitä ylösnousemustakin vielä.
Vain sillä on merkitys. Jos Isän mieleen yhtymistä ei olisi tapahtunut, sinäkin olisit syyllisyyden tuhoon tuomittu. Vain sillä oli merkitys, että minä vanhempana veljenä osoitin sinulle mahdollisuuden. Siis kaikilla on sama mahdollisuus: yhtyä Isän rakkauden ajatukseen. Tulla yhdeksi, laajenevaksi Rakkaudeksi. Silloin ristiinnaulitseminen on täysin merkityksetön.
Joo, nyt minä oivallan.
Se oli vain pelolla leikittelyä. Ja siksi se oli pelolla leikittelyä, että syyllisyys viehätti ja hyökkäsi jokaista vastaan. Mutta kun syyllisyys ei ole totta, niin eihän silloin ristiinnaulitsemisellakaan ole mitään viehätystä. Ainoastaan ylösnousemuksella, joka tarkoittaa Rakkauteen liittymistä, tulla yhdeksi, liittyä Rakkauteen. Näin ei mystiikka enää muodosta minkäänlaista viehätystä. Saanko kärjistää?
Kyllä saat.
Jos sinä tunnet syyllisyyttä, että sinä et auttanut, niin Luojan kiitos sinulla ei ollut mitään mahdollisuutta edes auttaakaan. Sinä olisit yhtynyt pelkoon ja syyllisyyteen. Sinä et siis voinut estää yhteenliittymistä Rakkauteen.
En niin. Ihan totta. Nyt minä ymmärrän.
Se on mahdotonta. Vain ja ainoastaan siksi, että sinä sait siinä ryhmässä rakkautta, vilpitöntä, viatonta hyväksyntää, niin sinä pelästyit, että oletko sinä sitä ansainnut.
Ai siitäkö kaikki lähtee?
Siitä kaikki lähtee. Huomaatko, minkä vyöryn syyllisyys sai aikaan?
Kyllä.
Täysin tarpeettomasti. Mutta ei niin hyvää eikä niin pahaa, ettei siitä seuraisi siunaus. Sinä tulet huomaamaan. Sinä tulet kokemaan, kun tämä sinulle avautuu syvemmin, äärettömän keveyden ja vapauden, josta sinä et enää luovu mistään hinnasta. Katsos, ne menneisyyden pelot syöksyvät niin suurella voimalla, että niihin voi hetkeksi seisahtua, mutta niihin ei tarvitse jäädä, koska ne ovat merkityksettömiä.
KIITOS.